Placeboa ja haalareita

Tänään saatiin vihdoinkin meidän haalarit. eihän siinä mennytkään kuin neljä kuukautta. Otin itselleni koon 58 haalarit ja sain huomata, että koko 56 olisi sittenkin voinut olla lähempänä oikeaa kokoa. Nyt noissa haalareiden lahkeissa on 20 senttimetriä ylimääräistä.

Kaveri oli myös saanut ostettua meille liput Placebon keikalle Helsingin jäähalliin. Sinne siis suunnistamme toukokuussa. Saatiin hyvät paikat lavan edessä olevan katsomon kahdeksannesta rivistä.

Olen nähnyt Placebon jo kerran livenä viime kesän Roskildessa, mutta on mukavaa päästä katsomaan poikia myös toisenkin kerran. Tältä näytti viime kesän keikalla:




Täytyy kyllä myöntää, että olisin kyllä edelleen mennyt mieluummin Roskildeen Björkin keikalle kuin Helsinkiin Placebon keikalle. Valitettavasti kaikkea ei voi saada. :(

Money Changes Everything

Alkaa todellakin jo hieman ahdistamaan se, ettei kesätöistä ole tietoakaan, vaikka on jo maaliskuun puoliväli menossa. Olisi kiva jo päästä sopimaan opettajien kanssa siitä, kuinka oikein hoidan nämä kevään kurssit loppuun, jos saan töitä, ja olisi myös mukavaa saada sovittua vanhempien kanssa siitä milloin viedään eka erä näistä mun tavaroista kotiin.

Rahaa olis pakko saada, tai muuten mulla ei ole varaa mihinkään ensi syksynä ja joudun heti etsimään itselleni iltatöitä. Se ei nyt oikein sopisi suunnitelmiin, kun olen päättänyt keskittyä ensimmäisen kerran elämässäni oikein kunnolla opiskeluun. Tähän asti on asenne ollut suunnilleen se, että kunhan tentit päästään läpi.

Harmittaa kyllä hieman se, etten ole viiteen vuoteen viettänyt kesää pelkästään lomaillen. Aina olen ollut vähintään osan kesästä töissä. On tietenkin ollut mukavaa saada rahaa ja työkokemusta, mutta olisi myös kivaa saada matkustella ja käydä festareilla. Nuorempana sitä oikein odotti, että olisi 18-vuotias tai vanhempi, niin saisi tehdä mitä haluaa. Nyt, kun olen 20-vuotias, saisin kyllä tehdä mitä haluan, muttei oikeasti ole rahaa, eikä aikaa.

Odotan jo innolla täältä Kauhavalta pois pääsyä. En ole kahdeksan kuukauden aikana oppinut viihtymään täällä Pohjanmaalla, vaikka olen yrittänyt. En tiedä mistä se johtuu, mutta tuntuu, että ihmiset on luonteeltaan ihan erilaisia kuin Keski-Suomessa, joten en ole onnistunut saamaan yhtään todella hyvää ystävää itselleni.

Eikä tuo opiskelukaan ole sellaista kuin olin kuvitellut sen olevan. Ja kun meille kerrottiin, ettei yritysjuridiikan suuntautumisvaihtoehtoa voi valita vielä ensi syksynä, päätin lopullisesti, etten tähän kouluun enää ensi syksynä tule. Toivottavasti siis pääsykokeet menee hyvin.

On myös hassua, kuinka Kauhavalla on paljon huonommat vapaa-ajan vietto mahdollisuudet kuin Suolahdessa, vaikka tää kuitenkin on isompi kaupunki. Täällä on kauhean huonot kuntosalit, ei uimahallia ja myös vähemmän baareja. En ole koskaan kauheasti käynyt baareissa, mutta olisi se nyt silti mukavaa, jos olisi useampi vaihtoehto kuin kaksi baaria.

Tulipa taas kauheaa valitusta...

Positiivista viime päivinä on ollut vaalien tulos. Kokoomuksen nousu oli hieno juttu. Harmittamaan jäi silti se, että alle 30-vuotiaita on eduskunnassa vain kaksi, eikä Kokoomusnuorten ehdokkaista kukaan mennyt läpi. On kuitenkin hyvä, että 30-49-vuotiaiden osuus kasvoi 45:een.

Hienoa on myös se, että naisia on eduskunnassa aikaisempaa enemmän.